Katsoin hiljattain elokuvan Yes-man joka on Jim Carreyn tähdittämä komedia. Se oli melkoisen herättelevä elokuva, sellanen hyvän mielen elokuva joka antoi mulle paljon ajattelemisen aihetta. Mä niin rakastaen sellasia elokuvia! :)
Siinä päätähti (Carrey) päättää mennä mukaan YES-ohjelmaan, jossa sen on
vain sanottava aina YES kun joku kysyy jotain tai ehdottaa jotain. Aika
arvatenkin tyyppi saa lisää sisältöä elämäänsä, tapahtumia,
sattumuksia, kokemuksia. Tapaa uusia ihmisiä, on kaikessa mukana...
elämä on aika paljon rikkaampaa ja älyttömän paljon hauskempaa.
Päähenkilö tietysti veti homman vähän överiksi (ai miten muutenkaan, onhan tää Jim Carrey-leffa...) ja YES-projektin luennoitsija palauttikin sitä maan pinnalle, ettei ohjelman tarkoitus tietenkään ole se että jokaiseen asiaan tarttee suostua tai mennä mukaan ihan lainkaan itse ajattelematta. Ohjelman tarkoitus on saada alkusysäys sille että on avoin uusille jutuille, niin että kun ensin TÄYTYY sanoa kaikkeen YES, osallistua ja mennä mukaan, niin pikkuhiljaa sen omaksuu ja sitten sanoo YES koska HALUAA. :)
Mun mielestä elokuvassa oli yksi ihana lausahdus: "Life is a playground. You know that as a kid, but somewhere along the way you forget about it." Se on niin totta! Ei kaiken tarvitse olla niin totista. Anna mennä, nauti! Tee asioita joista tykkäät ja jotka tekee sut onnelliseksi. Ei aina tarvitse miettiä hyödyllisyyttä tai järkevyyttä, taloudellista hyötyä tai kuinka fiksulta se näyttää... Kaikki osaa ottaa hienoja kuvia upeella kameralla ja jalustalla, mutta vaatii taitoa että osaa ottaa suttusia epäselviä kuvia samalla kun juoksee. Ja sit kun vielä tykkää siitä. Nii! :)
