torstai 21. helmikuuta 2013

Wake-up call

Olen kärsinyt viikon ajan melko rankasta flunssasta. Lääkärin mukaan nyt on liikkeellä n.200 eri viruslajia joten ei mikään ihme jos sairastuu nyt flunssaan... Meidän perheessä tauti on kiertänyt kaikki, ja äidin osahan on aina huolehtia muista huolimatta siitä mikä oma kunto tai olo on.

Kuva: (We Heart It)
Eilen oli ensimmäinen kuumeeton päivä. Illalla pystyin jopa olemaan ylhäälläkin, olo oli tosi heikko pitkän sairastamisen jälkeen. Ja vitsit, kyllä se vaan on niin että sairastaessa tajuaa terveyden arvon! Illalla nukkumaanmennessäni vielä mietin mitä oikein haluaisin tänään tehdä, kun kerran olokin on normaali ja taas saisin tehdä jotain. Olen muutenkin miettinyt viime viikkojen aikana että haluaisin itselleni jonkin harrastuksen, jotain johon uppoutua, josta nauttisin ja jossa haluan kehittyä ja tulla paremmaksi. Vähän niinkuin joillakin on esim. yleisurheilu, juoksu, hiihto, skeittaus, taistelulaji tms. Mietin juuri taistelulajiakin; sehän on mielettömän hyödyllinen, kehittää lihaskuntoa, ketteryyttä, notkeutta ja siitä saa mielettömän hyödyllisen itsepuolustustaidon samalla.

Kuva: (We Heart It)
Mikä sitten olisi sopiva laji mulle? Mistä oppisin eniten, mikä ajaisi mua eteenpäin ja missä olisi riittävän suuri palkinto että mun mielenkiintoni pysyisi yllä?
Tajusin että mun lajini on terveys. Se on niin kokonaisvaltainen ja moniulotteinen, koskettaa niin fyysistä kuin henkistäkin olemusta ja vaikuttaa kaikkeen muuhunkin mitä teen. Tulokset on välittömät ja varmasti palkitsevat ja vaikuttaa kaikkeen muuhunkin mun elämässä, kaikkeen mikä on mulle tärkeeää. Niin uskon. Eikä se nyt kaukaa liippaa tämän blogin aiheesta, itseasiassa sehän on tiivistettynä juuri se. :) Mulla vaan on ollut lanka kadoksissa pitkän aikaa... ehkä se kertoo siitä että se on vaan välillä haastavaa. Mutta, niin! Jes! Mulla on uusi harrastus johon voin hyvällä omallatunnolla paneutua, käyttää siihen aikaa ja tulla mahdollisimman hyväksi. :)

kisses, Anne