Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tsemppaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tsemppaus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 13. joulukuuta 2014

See no evil, hear no evil, speak no evil

Kuva
 Mikähän siinä on, että ihmisen on lähtökohtaisesti niin helppo ajatella toisista pahaa? Niin helposti sitä miettii että mitähän tuokin musta ajattelee, ja mitähän se tarkoitti sanoessaan noin... 
 
Kuva
Sitä kuitenkaan kun ei voi vaikuttaa muuhun kuin omaan itseensä, tekemisiinsä, sanomisiinsa, ja siihen mitä ajattelee. Itse ainakin syyllistyn tähän usein, mietin että se varmaan pitää mua ihan hirveenä ja mitähän se nyt tarkoittaa kun se ei hymyillyt tai tullutkaan juttelemaan... Koitan todella panostaa positiivisempaan ajattelumalliin, mietin ihmisistä hyvää. Kun korjaan ensin ajatusmaailmaani, näen ja kuulen asiat positiivisesti. Ja kun olen muuttanut ajatusmaailmani, en enää päästele suustani sammakoita, ilkeyksiä... vaan ainoastaan positiivisia, ihania asioita jotka kannustaa muita ja saa niiden olon hyväksi. Sellaisten ihmisten seurassahan itsekin viihdyn.
- A



Why is it that it's so easy for us humans to think bad things about others. It's seems to be so easy to think "what does she think about me, I'm sure something bad, definetly doesn't like me at all... wonder what she really means when she says that"... and so on.

But in the end, the only thing you can affect on, is yourself. What you do, what you say and what you think. I really try to change the way I think, try to change those negative thoughts to positive thinking. When I've managed to change my thinking, it affects the way I react to people, as well to what comes out of my mouth. I want to say only nice things, positive things to others. After all, those kind of people are the ones I myself enjoy most being around. Right?
 - A

maanantai 29. syyskuuta 2014

It's all about that Bass

Kuulin tässä yhtenä päivänän upean biisin, Meghan Trainorin All about that bass. Aivan ihana biisi, tulee hyvä olo, omasta koosta huolimatta. Rakasta itteäs, se on tärkeää. Jotta voisit rakastaa muita.

Kuva

Yeah, it's pretty clear, I ain't no size two
But I can shake it, shake it
Like I'm supposed to do
'Cause I got that boom boom that all the boys chase
And all the right junk in all the right places

I see the magazine workin' that Photoshop
We know that shit ain't real
C'mon now, make it stop
If you got beauty building, just raise 'em up
'Cause every inch of you is perfect
From the bottom to the top

Yeah, my mama she told me don't worry about your size
She says, "Boys like a little more booty to hold at night."
You know I won't be no stick figure silicone Barbie doll
So if that's what you're into then go ahead and move along

 
Kuva
Tästä kuulet itse biisin:

Meghan Trainor - All about that Bass 

Just love this song (you can listen to it from the link abowe)! Makes you feel good about yourself, no matter what size you are. Love yourself the way you are, it's important. So that you can love others.
-A 

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Can you feel it?

Täytän ulkoiluousuni -hyvin-
 Olo oli viikonlopun jäljiltä levoton. Ihmettelen tosiaan miten ihmeessä olen onnistunut jättämään liikunnan pois arjestani. Olisi hurjan tärkeää että saisin ujutettua sen jokapäiväiseen elämääni. Se ei ole mahdotonta, pikkulapsi-perhearjesta huolimatta... Aina on aikaa lähteä puolen tunnin lenkille. Kun vain lähtee.

 Ilma oli ihana, kuuntelin samalla musiikkia ja olin niin inspiroitunut tästä kaikesta.

 Mietin samalla miten pitäisin huolen siitä että mahdutan liikunnan myös arkipäiviini. 

 Suunnitelmani onkin että hoidan liikunnan pois heti aamusta. Herään kuitenkin aikaisin aamuisin, ja kokemuksesta tiedän että liikunta heti aamusta saa olon koko päiväksi aivan mainioksi. 
Aamut pitää vain suunnitella hyvin - mitä syön aamupalaksi, mitä laitan päälle ja seuraavan päivän vaatteet valmiiksi jo illalla. Siten pääsen aloittamaan päivän jo heti herättyäni eikä aikaa kulu hukkaan. Jos hyvin menee tällainen suunnitelmani voisi toimia:

5.30 herätys
5.45 aamutreeni (30min-45min lenkki, lihaskuntotreeni painoilla tai aerobinen kotitreeni)
6.30 suihku
7.00 töihin lähtö 
8.00 (viimeistään) töissä


 Katsotaan miten menee, olo on innostunut, inspiroitunut ja luottavainen. 

Here are some pics from my walking trip tonight. I am a bit sad that I have lost that habit of doing sports every day, and I´m trying to get it back. It should'nt be that hard, all you need is a little bit of planning and that I make the arrangements the night before. That way I'll be able to do some workout first thing in the morning (would start at 5.45) and the day's workout would already be done in the morning. You know, it happens so easily that something comes up and you just don't have time to do it later in the day, especially in a busy day that includes work, picking up kids from kindergarten, cooking, driving kids to hobbies or just playing with them outside in the evening.
So... I'm gonna try this new thing, I have a good feeling about it.
 -A

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Tilannekatsaus ja tavoitteiden asettamista

Kuva
Mun talvi on ollut tosi stressaava. Liikaa töitä, liian vähän aikaa. Liian vähän liikuntaa, unta, omaa aikaa. Sana mindfullness on pelkkä kirosana: töissä mietin lapsia ja kotia, kuinka olisin mielummin siellä ja viettäisin aikaani rakkaimpieni kanssa. Kotona ja perheeni parissa mietin tekemättömiä töitä, mietin että menen töihin aiemmin, olen pidempään, suunnittelen töitä mielessäni. En ole läsnä missään, haaveilen ja unelmoin "sitten kun"... ja tuntuu etten saa mitään aikaiseksi. Energiaa ei ole mihinkään. 

We're a thousand miles from comfort, we have traveled land and sea
But as long as you are with me, there's no place I'd rather be
I would wait forever, exulted in the seam
As long as I am with you, my heart continues to beat

Miksi aina onkin niin hankala nähdä se mitä nyt on, arvostaa sitä ja nauttia siitä. 
 Nautin kesän tulosta mutta taas tuntuu että se on tullut yhtäkkiä yllättäen. Ihan kuin koko kevät olisi mennyt ohi. Olen vain kulkenut laput silmillä, halunnut paeta kaikesta, kaikki tuntuu raskaalta ja nihkeältä, tai sitten mikään ei tunnu miltään.

Kuva
 Lohtua olen hakenut ruoasta, ah, siitä ainoasta lohdusta, turvallisesta ja lämpimästä olkapäästä joka ei koskaan petä. En tietoisesti, eihän sitä silloin oikeasti ajattele että hmm, miksi nyt oikeasti syön makeaa taas?? Miksi energiajuoma maistuu, miksi istun tietokoneen ääressä ja mussutan leipää, katselen elokuvaa, uppoudun kirjaan enkä keskity aikaan rakkaimpieni kanssa, tuhlaan tietoisestu aikaani? Siksi koska sokeri tuottaa aivoilleni mielihyvää, saan kicksit, pärinät ja ajatukset laukkaa. Samalla uppoudun elokuvaan tai luen jonkun toisen blogia sen upeasta ja tapahtumarikkaasta elämästä, onhan se vaan nopeampaa ja helpompaa kuin elää omaa elämäänsä, kuin että tekisi omasta elämästä elämisen arvoista?

Kuva  

Miten mä sitten saisin muutettua olotilaani? Nimenomaan, muutettua, se on kai se avainsana. 

Jotta mä saisin olotilani muutettua, mun pitää tehdä muutoksia elämäntavoissani. Mun on asetettava itselleni tavoitteita, joita kohti pyrin. Ihan pieniäkin, jokaiselle viikolle välitavoitteita, jotka sitten auttavat mua pääsemään kohti suurempia tavoitteita, kuten;
- 10 kg pois painosta
- saan spagadin
- suora ryhti
- kapea vyötärö
 
Kuva
Ok. Miten sitten aloitan? Mikä on mun tämän viikkoinen haasteeni /tavoitteeni? Miten aloitan?


- pidän ruokapäiväkirjaa viikon ajan
- liikun joka päivä tunnin ajan (Liikunnaksi luetaan kaikki liikunta: pyöräily, kävely, salitreeni yms. Ei vaatimuksia tehosta, sykkeistä tms. Pääasia että liikun ja että siitä tulisi pikkuhiljaa päivittäinen tapa josta nautin ja jota kaipaan.)
- venyttelen joka päivä

Tässä on siis tämänviikkoinen tavoitteeni! Ei todellakaan mahdoton, eikä tässä ollut yhtään kieltoa tai negatiivista ajatusta. Mä pystyn tähän. :) 

- A

torstai 22. elokuuta 2013

When you feel good you look good

Aamulla lähdössä töihin


Tänään sain testata uutta takkiani. :) Aamulla satoi, joten käyttöön pääsi uuden uutukainen Haglöfsin Goretex-takki. Mikäs siinä oli sitten pyöräillessä kun ei edes sade haitannut. Takki onkin ostettu käyttöä varten. Aiemmin pahimman sateen aikana en ole viitsinyt lähteä pyörällä, tuulenpitävä ja vettähylkivä takki kun on ihan turha kun kunnolla sataa. Sitä on sitten ihan märkä eikä takki edes kuiva kunnolla päivän aikana. Kipeeksi siinä vaan tulee. :( Mutta tänä syksynä en aio jättää pyörää kotiin vaikka sataisikin kaatamalla. Kengät jo tietty onkin goretexia ja repussa on valmiina sadesuoja, eli kaikki tamineet löytyy. :)

 
Paidan pistin ekaa kertaa pitkästä aikaa housuihin, enkä jättänyt sitä peittelemään mahaa (kuten kuvassa oikealla, miten ole tehnyt varmaan viimeiset puoli vuotta - vuoden joka päivä...). :) Nyt kun katon näitä kuvia niin en tiedä oliko hyvä idea. :D

Mutta se nyt vaan oli siitä johdosta, että mulla on ollut viime päivinä hurjan hyvä olo. Energinen, hyväntuulinen ja sellanen kevyt olo, kun kerran kroppa toimii hyvin. Vatsa ei ole jatkuvasti turvoksissa, ei pulputa ja pidä ääntä, ei kerää ilmaa eikä ole äkillisiä vessareissuja. :) Pienestä sitä voi ihminen olla onnellinen. Mutta se nyt vaan helpottaa elämää, ja kun tuntee olonsa hyväksi, näyttää hyvältä. :) Noh, tosta nyt en ole ihan varma kun kuvia katson, mutta pointti on se, että kun tuntee olonsa hyväksi ja kauniiksi niin itsevarmuus loistaa. Niin uskon. <3
 

 Lounaalla kävelin taas samaisen puiston kautta, se on ihanaihanaihana. Siellä tulee niin hyvä olo.

Hyvä fiilis heti aamusta

 
Eilinen aamu sujui ihanasti. Intouduin ottamaan kuvia työmatkan kauniista maisemista. Aamuinen usva on mun mielestä niin kaunis. 
Vauhdin hurmaa! :)
Kaupunki heräilee pikkuhiljaa. Kello on n.06.05
 
Aamun pyöräilyn jälkeen päivä alkaa vaan niin paljon paremmin! 

lauantai 10. elokuuta 2013

Lauantain herkkupäivä

Aamupalaksi munakasta







Lounaaksi tonnikalapihvejä ja vihanneksia
Aamun fiilis peilin kautta kuvattuna :)
Tänään heräsin todella hyvällä fiiliksellä. Tuntui että vatsakin on tyytyväinen, kerrankin litteä(miten nyt mun vatsa vaan voi olla litteä...) eikä turvoksissa heti herätessä. :) Olin mennyt illalla ajoissa nukkumaan, syönyt iltapalaksi vain rahkaa ja banaania enkä herkutellut mitään (tavanomaisiin viikonloppuihin ja varsinkin loman herkutteluihin verrattuna).

Aamupalaksi söin siis normaalin munakkaan. Se on tosi simppeli ja nopea valmistaa:
Aamun munakas:
1muna
2valkuaista
1 tomaatti
ripaus suolaa

Sekoitan kaikki ainekset kulhossa ennen pannulle laittoa ja paistan miedolla lämmöllä kummaltakin puolelta.

Munakkaalla saa aamun kunnolla käyntiin, energiaa treeneihin ja päivän touhuihin. Sen lisäksi otin ruisleivän jonka päällä oli juustoa, keittokinkkua ja salaattia.

Kuva
Päivällä kävin salilla, kun kerran sain seuraa ja sinne houkuteltiin mukaan... Normaalisti mulla olisi ollut vapaapäivä treeneistä tänään, mutta päätin sitten siirtää sen huomiselle. Hmph, vikatikki. Pitäisi kyllä vaan kuunnella kehoaan, ja levätä kun kroppa on ihan puhki. Tein salilla jalkoja ja sitten menin Shape-tunnille, jossa treenattiin hulluna selkää ja vatsoja. En pystynyt millään tekemään siinä tahdissa kun olisi pitänyt, tein sitten omassa tahdissa ja hieman helpotettuja versioita, mikä tietysti on parempi. Mun mielestä vaan on parempi tehdä liike huolella ja oikein, ei riuhtoen väkisin ja epäpuhtaasti. Varsinkin vatsoja tehdessä. Mutta tietty tässä nyt oli isona syynä sekin ettei mulla vaan ole vielä kuntoa tehdäkään niitä oikein. Pitää käydä useammin ja vähän paremmalla vireellä että vahvistun. Kyllä se siitä. :)

Salin jälkeen ruoaksi tein tonnikalapihvejä ja vihanneksia.

Tonnikalapihveihin tulee:
2prk tonnikalaa (vesi tai öljy valutetaan pois)
2kananmunaa
4rkl öljyä
1tl sitruunapippuria.
Sekoitan kaikki ainekset kulhossa, ja muotoilen taikinasta ruokalusikan avulla n. 4cm-halkaisijaltaan olevia pihvejä. Paistan ne pannulla n.3min/puoli.

Vihanneksiksi keitin parsakaalia, ja uunivuokaan pilkoin herkkusieniä, paprikaa ja porkkanaa. Valelin ne öljyllä ja maustoin sitruunapippurilla ja uuniin paistumaan. Tuli herkullista! :)

Kuva
Ruoan jälkeen olin kuitenkin ihan sippi ja otin päikkärit. Silti koko kroppa oli vielä unienkin jälkeen ihan puhki, ei energiaa yhtään. Onhan se tietty selvä kun takana on liikunnallisesti tehokas viikko ja hieman normaalia tiukempi ruokavalio. Joten välipalaksi sitten päätin herkutella: pulla ja tuoremehua, sitten vielä pingviinituutti. Iltapäivällä vielä meni energiajuoma, joka tosin oli light-versio eli kaloreita tuskin mitään (oon sentään oppinut jotain rajaa herkuttelulle...). Näillä sain olon sentään normalisoitumaan, mutten kuitenkaan huonoa oloa, mikä on toki aina plussaa! :) Yleensä oon herkutellut ihan yli, niin että tulee huono ja ähky olo ja verensokeri syöksyy pohjalukemiin äkillisen huipun jälkeen. Joten en ota tästä masiksia, huomenna on uusi päivä ja silloin ei enää tee mieli herkkuja. Yksi päivä viikossa ei liene paha. :)





Yes man!

Katsoin hiljattain elokuvan Yes-man joka on Jim Carreyn tähdittämä komedia. Se oli melkoisen herättelevä elokuva, sellanen hyvän mielen elokuva joka antoi mulle paljon ajattelemisen aihetta. Mä niin rakastaen sellasia elokuvia! :)





Siinä päätähti (Carrey) päättää mennä mukaan YES-ohjelmaan, jossa sen on vain sanottava aina YES kun joku kysyy jotain tai ehdottaa jotain. Aika arvatenkin tyyppi saa lisää sisältöä elämäänsä, tapahtumia, sattumuksia, kokemuksia. Tapaa uusia ihmisiä, on kaikessa mukana... elämä on aika paljon rikkaampaa ja älyttömän paljon hauskempaa.

Päähenkilö tietysti veti homman vähän överiksi (ai miten muutenkaan, onhan tää Jim Carrey-leffa...) ja YES-projektin luennoitsija palauttikin sitä maan pinnalle, ettei ohjelman tarkoitus tietenkään ole se että jokaiseen asiaan tarttee suostua tai mennä mukaan ihan lainkaan itse ajattelematta. Ohjelman tarkoitus on saada alkusysäys sille että on avoin uusille jutuille, niin että kun ensin TÄYTYY sanoa kaikkeen YES, osallistua ja mennä mukaan, niin pikkuhiljaa sen omaksuu ja sitten sanoo YES koska HALUAA. :)
Kuva
Mun mielestä elokuvassa oli yksi ihana lausahdus: "Life is a playground. You know that as a kid, but somewhere along the way you forget about it." Se on niin totta! Ei kaiken tarvitse olla niin totista. Anna mennä, nauti! Tee asioita joista tykkäät ja jotka tekee sut onnelliseksi. Ei aina tarvitse miettiä hyödyllisyyttä tai järkevyyttä, taloudellista hyötyä tai kuinka fiksulta se näyttää... Kaikki osaa ottaa hienoja kuvia upeella kameralla ja jalustalla, mutta vaatii taitoa että osaa ottaa suttusia epäselviä kuvia samalla kun juoksee. Ja sit kun vielä tykkää siitä. Nii! :)

perjantai 9. elokuuta 2013

Aamun paras hetki

Eilen aamusta oli ihanan sumuista. Olo oli tosi energinen, joten intouduin ottamaan kuvia työmatkalla. Oli vaan niin kaunista ja vielä tosi hiljaista klo. 6.00.

Lähetetty Windows Phonesta

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Pyörällä töihin

Lähdössä töihin
Töissä! :)
Tänään, kuten muinakin aamuina, menin pyörällä töihin. Siitä tulee niin hyvä, energinen olo. 😊


Lähetetty Windows Phonesta

maanantai 5. elokuuta 2013

Hyötyliikuntaa ja rentoutumista lounastauolla



Tänään päätin käyttää ruokatunnin hyödyksi ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Kävelin muutamat raput läheiseen puistoon, otin mukaan lounaaksi tekemäni lohi-nektariinisalaatin ja hyvän kirjan. Ihanaa! Raitista ilmaa, kauniita maisemia ja oli ihana uppoutua hetkeksi kirjan maailmaan... Ja hyvin jaksaa loppupäivän!
Lähetetty Windows Phonesta

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kuntoon 12 viikossa

Kuva
Aivan, taas se alkaa! Tätä mun blogihistoriaani silmällä pitäen näinköhän... mutta taas mennään. :)

1.8 alkaen, asetan tavoitteekseni olla melkolailla paremmassa kunnossa 12viikon, eli 3kk:n päästä. Tavoitteeseeni aion päästä pitämällä huolta itsestäni: liikkumalla, syömällä terveellistä ja ravitsevaa ruokaa riittävästi, ja pitämällä huolta henkisestä hyvinvoinnistani. Uskon näiden kaikkien vaikuttavan toisiinsa, joten eiköhän se onnistu.

Aion asettaa itselleni tavoitteita jotta matka olisi mieluisampi. Jotain mitä odottaa, että tuntuisi että olen päässyt eteenpäin sen saavuttaessani. Ja sitten myös palkitsen itseni kun olen tavoitteeni saavuttanut. :) Kirjaan lisää tavoitteistani seuraavassa tekstissä, jossa aion kuvata myös tämänhetkistä lähtötilannettani.

Mulla on tosi hyvä fiilis tästä, onnistun kyllä.


torstai 21. helmikuuta 2013

Wake-up call

Olen kärsinyt viikon ajan melko rankasta flunssasta. Lääkärin mukaan nyt on liikkeellä n.200 eri viruslajia joten ei mikään ihme jos sairastuu nyt flunssaan... Meidän perheessä tauti on kiertänyt kaikki, ja äidin osahan on aina huolehtia muista huolimatta siitä mikä oma kunto tai olo on.

Kuva: (We Heart It)
Eilen oli ensimmäinen kuumeeton päivä. Illalla pystyin jopa olemaan ylhäälläkin, olo oli tosi heikko pitkän sairastamisen jälkeen. Ja vitsit, kyllä se vaan on niin että sairastaessa tajuaa terveyden arvon! Illalla nukkumaanmennessäni vielä mietin mitä oikein haluaisin tänään tehdä, kun kerran olokin on normaali ja taas saisin tehdä jotain. Olen muutenkin miettinyt viime viikkojen aikana että haluaisin itselleni jonkin harrastuksen, jotain johon uppoutua, josta nauttisin ja jossa haluan kehittyä ja tulla paremmaksi. Vähän niinkuin joillakin on esim. yleisurheilu, juoksu, hiihto, skeittaus, taistelulaji tms. Mietin juuri taistelulajiakin; sehän on mielettömän hyödyllinen, kehittää lihaskuntoa, ketteryyttä, notkeutta ja siitä saa mielettömän hyödyllisen itsepuolustustaidon samalla.

Kuva: (We Heart It)
Mikä sitten olisi sopiva laji mulle? Mistä oppisin eniten, mikä ajaisi mua eteenpäin ja missä olisi riittävän suuri palkinto että mun mielenkiintoni pysyisi yllä?
Tajusin että mun lajini on terveys. Se on niin kokonaisvaltainen ja moniulotteinen, koskettaa niin fyysistä kuin henkistäkin olemusta ja vaikuttaa kaikkeen muuhunkin mitä teen. Tulokset on välittömät ja varmasti palkitsevat ja vaikuttaa kaikkeen muuhunkin mun elämässä, kaikkeen mikä on mulle tärkeeää. Niin uskon. Eikä se nyt kaukaa liippaa tämän blogin aiheesta, itseasiassa sehän on tiivistettynä juuri se. :) Mulla vaan on ollut lanka kadoksissa pitkän aikaa... ehkä se kertoo siitä että se on vaan välillä haastavaa. Mutta, niin! Jes! Mulla on uusi harrastus johon voin hyvällä omallatunnolla paneutua, käyttää siihen aikaa ja tulla mahdollisimman hyväksi. :)

kisses, Anne